sunnuntai 27. marraskuuta 2016

One ring to rule them all

Se löytyi! Täydellinen sormus. Viikonloppureissulla Helsingissä kävimme Igin kanssa Malmin korupajalla katsomassa sormuksia. Igi oli käynyt siellä kyselemässä miesten sormuksia jo aiemmin, mutta minulle se oli ensimmäinen internetin ulkopuolinen kerta sormuskaupassa. Vaikka jo lähtökohtaisesti olimme molemmat valmistautuneet ostamaan nyt viikonloppuna sormukset, en olisi ikinä uskonut kuinka helposti se sujui. Tiesin jo liikkeeseen astuessani, että heidän valikoimansa on paljon nettikaupasta löytyvää valikoimaa suurempi. Heidän valikoimassaan on yli 3000 sormusta. Vaikka olin katsonut internetistä jo valmiiksi muutamia ehdotuksia sormuksiksi, halusin siis luottaa myyjän ammattitaitoon ja vain kerroin hänelle toiveeni sormuksista: mielellään ei koholla olevia kiviä ja persoonallinen muotoilu. Hän toi esille pari levyllistä sormuksia ja aloin osoitella hänelle silmiini osuvia kiinnostavia sormuksia. Pian yksi nousi ylitse muiden. Se lumosi minut täysin. En halunnut ottaa sitä pois sormestani vaikka se oli minulle puoli kokoa liian suuri. Lopulta annoin myyjän asettaa sen syrjään muihin sormuksiin vertailua varten. Koska sormus oli Black Friday-tarjouksen jälkeenkin kaksinkertaisen hintainen alkuperäiseen budjettiini verrattuna, pakottauduin kysymään myyjältä, onko heillä muita sormuksia, joissa olisi ihailemani sormuksen kietoutuva muotoilu. Hän toi minulle noin viisi sormusta näytille, mutta yksikään ei vetänyt vertoja sormukselleni. Päätökseni oli tehty. Igin sanoin, loppuvuosi syödään sitten sipulia. Vaikka hinta on itselleni absurdin suuri, perustelin itselleni sitä vain yhden sormuksen hankinnalla sekä mahdollisuudella säästää budjetin ylittyneet sataset valitsemalla seuraavan vuoden vuokra-asunnokseni hieman edullisemman asunnon (olen muuttamassa töiden perässä taas vuodeksi uuteen kaupunkiin).



Igin sormusostokset eivät sujuneet yhtä mutkattomasti. Hän puntaroi useiden eri sormusten välillä ja naureskelikin jälkikäteen, että oli ajatellut käynnin sujuvan aivan toisin. Hänen olisi pitänyt valita sormus nopeasti ja joutua odottelemaan minua. Lopulta hänkin löysi aivan upean sormuksen itselleen. Minun sormukseni piti jättää liikkeeseen pienennettäväksi, koska heillä ei ollut siitä kokoa 16,5. Halusimme kuitenkin maksaa sormukset heti. Ja samantien törmäsimme jälleen naimiinmenon traditionaalisuuteen. Myyjä laski sormusten hinnat yhteen ja oli osoittamassa maksua Igille. Kerroimme hänelle kohteliaasti, että maksamme erikseen. Tällöin myyjä ilmoitti minulle Igin sormuksen hinnan. Jouduimme tarkentamaan uudelleen, että haluamme siis maksaa omat sormuksemme. Myyjän ilme oli aidon hämmästynyt: "Ai niin itsenäistä!". Kyllä, niin itsenäistä. Miksi kenenkään muun pitäisi maksaa minun sormukseni, jos minä kerran saan valitakin sen itse?

Tässä kuva sormuksista. 💖

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti