Saako nainen kosia?

Olen itse kahden vaiheilla siitä, olisinko toivonut Igin antavan minulle luvan kosia. Osa minusta olisi nauttinut suunnattomasti kosinnan suunnittelusta ja toteuttamisesta, mutta toinen puoli minusta on tyytyväinen, että Igi halusi kosia minua. Kukapa ei nauttisi siitä, että puoliso suunnittelee ja toteuttaa erillisen rakkaudentunnustuksen?

Lähde

Pääasiallinen pohdintani naisen suorittamaan kosintaan liittyykin muiden suhtautumiseen. Minulla on nimittäin useita yhdysvaltalaisia ystäviä ja huomaan sen vuoksi refletoivani ajatuksiani häistä, kosinnasta ja naimisiinmenosta usein heidän kulttuurinsa kautta. Olen myös keskustellut aiheesta heidän kanssaan. Eräs miespuolinen ystäväni sanoi minulle suoraan, että ei tiedä mitä vastaisi, jos nainen kosisi häntä. Useat hänen ystävänsä olivat suoraan sanoneet kieltäytyvänsä sellaisessa tilanteessa ja osa harkitsi jopa puolisosta eroamista kosinnan vuoksi. Siksi en tiedä kuinka avoimesti haluan kertoa yhdysvaltalaisille ystävilleni ja tuttavilleni Igin ja minun tavasta mennä naimisiin ja hoitaa siihen liittyvät järjestelyt. Tiedän, että seurauksena olisi paljon ihmettelyä ja osa todennäköisesti jopa kyseenalaistaa Igin rakkauden ja tulevan liittomme onnistumisen jo sillä perusteella, että maksoin oman sormukseni. Jos sen päälle vielä kosisin, olisi soppa valmis, koska silloin saisin kuulla argumentit siitä, kuinka mies kyllä kosii, jos haluaa mennä naimisiin tai on täysin tossun alla. Tiedän, että omien arvojen puolesta tulisi olla valmis seisomaan, mutta en usko heidän muuttavan vuokseni mielipidettään. En myöskään halua päätyä riitelemään aiheesta ja siten vaarantaa ystävyyttäni kenenkään kanssa sen vuoksi, että he saattavat oman kulttuuritaustansa vuoksi ymmärtää toimintamme virheellisesti.

Lähde

Suomessa ainakin omassa lähipiirissäni aiheeseen suhtaudutaan hyvin avoimesti. Osan ystävieni kohdalla mies on saattanut olla hyvin traditionaalinen ja pyytää naisen kättä tämän isältä ennen kosintaa ja osan pariskuntien kohdalla nainen on kosinut. Kukaan ei ole ainakaan ääneen kyseenalaistanut toisten valintoja. En tiedä on kyse vain suomalaisesta tavasta vaijeta, jos jokin henkilökohtainen asia aiheuttaa hämmennystä vai aidosta avoimuudesta erilaisille tavoille. Toivoisin, että jälkimmäisestä. Kyse on kuitenkin täälläkin melko uudesta ilmiöstä. Perinteisesti naiset ovat saaneet kosia vain karkauspäivänä kerran neljässä vuodessa. Myös keskustelupalstoilla törmää ajoittain ajatukseen, että vain miehen on sopivaa kosia. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä perusteluja tällaisen ajattelun taustalla on. Erityisesti miesten ajatukset olisivat mielestäni erittäin mielenkiintoisia, koska heidän puheenvuorojaan ei löydy aiheesta internetistä. Onko naisen kosinta myös Suomessa osalle miehistä ehdoton ei?

One ring to rule them all

Se löytyi! Täydellinen sormus. Viikonloppureissulla Helsingissä kävimme Igin kanssa Malmin korupajalla katsomassa sormuksia. Igi oli käynyt siellä kyselemässä miesten sormuksia jo aiemmin, mutta minulle se oli ensimmäinen internetin ulkopuolinen kerta sormuskaupassa. Vaikka jo lähtökohtaisesti olimme molemmat valmistautuneet ostamaan nyt viikonloppuna sormukset, en olisi ikinä uskonut kuinka helposti se sujui. Tiesin jo liikkeeseen astuessani, että heidän valikoimansa on paljon nettikaupasta löytyvää valikoimaa suurempi. Heidän valikoimassaan on yli 3000 sormusta. Vaikka olin katsonut internetistä jo valmiiksi muutamia ehdotuksia sormuksiksi, halusin siis luottaa myyjän ammattitaitoon ja vain kerroin hänelle toiveeni sormuksista: mielellään ei koholla olevia kiviä ja persoonallinen muotoilu. Hän toi esille pari levyllistä sormuksia ja aloin osoitella hänelle silmiini osuvia kiinnostavia sormuksia. Pian yksi nousi ylitse muiden. Se lumosi minut täysin. En halunnut ottaa sitä pois sormestani vaikka se oli minulle puoli kokoa liian suuri. Lopulta annoin myyjän asettaa sen syrjään muihin sormuksiin vertailua varten. Koska sormus oli Black Friday-tarjouksen jälkeenkin kaksinkertaisen hintainen alkuperäiseen budjettiini verrattuna, pakottauduin kysymään myyjältä, onko heillä muita sormuksia, joissa olisi ihailemani sormuksen kietoutuva muotoilu. Hän toi minulle noin viisi sormusta näytille, mutta yksikään ei vetänyt vertoja sormukselleni. Päätökseni oli tehty. Igin sanoin, loppuvuosi syödään sitten sipulia. Vaikka hinta on itselleni absurdin suuri, perustelin itselleni sitä vain yhden sormuksen hankinnalla sekä mahdollisuudella säästää budjetin ylittyneet sataset valitsemalla seuraavan vuoden vuokra-asunnokseni hieman edullisemman asunnon (olen muuttamassa töiden perässä taas vuodeksi uuteen kaupunkiin).

Igin sormusostokset eivät sujuneet yhtä mutkattomasti. Hän puntaroi useiden eri sormusten välillä ja naureskelikin jälkikäteen, että oli ajatellut käynnin sujuvan aivan toisin. Hänen olisi pitänyt valita sormus nopeasti ja joutua odottelemaan minua. Lopulta hänkin löysi aivan upean sormuksen itselleen. Minun sormukseni piti jättää liikkeeseen pienennettäväksi, koska heillä ei ollut siitä kokoa 16,5. Halusimme kuitenkin maksaa sormukset heti. Ja samantien törmäsimme jälleen naimiinmenon traditionaalisuuteen. Myyjä laski sormusten hinnat yhteen ja oli osoittamassa maksua Igille. Kerroimme hänelle kohteliaasti, että maksamme erikseen. Tällöin myyjä ilmoitti minulle Igin sormuksen hinnan. Jouduimme tarkentamaan uudelleen, että haluamme siis maksaa omat sormuksemme. Myyjän ilme oli aidon hämmästynyt: "Ai niin itsenäistä!". Kyllä, niin itsenäistä. Miksi kenenkään muun pitäisi maksaa minun sormukseni, jos minä kerran saan valitakin sen itse?

Tässä kuva sormuksista. 💖

Sormukset - kuinka monta, kuka ne valitsee ja kuka maksaa?

Suurin osa suomalaisista hankkii kihlasormuksen ja vihkisormuksen erikseen. Perinteisesti kihlasormus on ollut yksinkertainen kultainen vanne ja sen rinnalle on hankittu näyttävämpi sormus myöhemmin. Viime vuosina myös Suomessa on yleistynyt tapa hankkia näyttävä sormus jo kihlauksen yhteydessä. Aloinkin pohtia, mitä itse haluan.

http://kotiliesi.fi/juhlat/haat-ja-kihlajaiset/kihlasormus-on-vanha-perinne

Englanninkielisissä maissa traditio on, että kihlasormukseen tulisi maksaa 1-3 kuukauden palkan verran, jotta kihlauksen mahdollisesti purkautuessa hylätty morsian voisi kustantaa elämistään sen avulla. Näissä maissa sormus onkin usein mukana jo kosintatilanteessa ja se on usein näyttävä timanttisormus. Vaikka maailman talous on ollut jo monta vuotta kuralla, on odotukset ilmeisesti edelleen aika korkeat. Mielenkiintoisen tästä traditiosta tekee nykyaikana se, että kosijan oletetaan olevan aina mies ja miehen oletetaan myös maksavan sormuksen hankinnan. En tiedä miten itse suhtautuisin, jos minua kosittaisiin sormuksella, jota en ole itse päässyt valitsemaan. Mitä jos en pitäisi siitä? Eikö olisi järkevämpää, että molemmat saisivat hankkia itselleen mieluisat sormukset ja käyttää niihin oman budjettinsa sallivan määrän rahaa?

Naisten itse ostama sormus herättää kuitenkin melko paljon tunteita sekä Suomessa että etenkin ulkomailla. Suomessa ainakin alustavan nettipalstojen selailujen perusteella muutama vuosi sitten (siis ennen keskustelun siirtymistä facebookiin) sormusten ostaminen päikseen oli hyvin yleistä ja olettaisin sen olevan sitä edelleen. Kuitenkin yllättävän moni suomalainen kommentoija katsoo sormusten maksamisen olevan lähestulkoon velvollisuus miehelle. Ulkomailla kuten Britanniassa ja Yhdysvalloissa tämä näkemys on vielä huomattavasti yleisempi, jossa on esitetty myös mielipiteitä, että naiset jotka maksavat oman sormuksensa ovat epätoivoisia eikä yhdenkään naisen tulisi maksaa oma sormustaan. Myös keskusteluissa, joissa naisten osallistuminen sormuksen maksuun koetaan hyväksyttävänä, se esitetään naisten haluna saada sormus, johon miehellä ei ole varaa. Onneksi Suomessa asenteet eivät ole näin jyrkkiä. Miksi ihmeessä minun tulisi velvoittaa puolisoni ostamaan minulle jotain vain siksi, että minä haluan sen? Ymmärrän, että osa naisista toivoo miehen kosivan romanttisesti sormuksen kanssa ja ymmärrän myös sormuksien maksamisen päikseen ja siihen liittyvän symboliikan. Se, mitä en ymmärrä, on miehen velvoittamista maksamaan naisen haaveista ellei mies itse niin halua tehdä enkä etenkään naisten syyllistämistä oman sormuksen maksamisesta. Toivottavasti en tule itse törmäämään siihen.

Omat vanhempani eivät ole minun elinaikanani käyttäneet vihki- tai kihlasormuksia, koska äitini sormukset ryöstettiin ennen syntymääni eivätkä he koskaan hankkineet uusia, koska äitini ei voi muutenkaan käyttää sormuksia töidensä takia. En ole siis koskaan tottunut näkemään sormuksia ja sain vasta yliopistossa tietää kahden sormuksen traditiosta. Olin siihen asti kuvitellut, että sormuksia on vain yksi ja kihlasormus vihitään vihkisormukseksi. Kenties tästä syystä itseäni kiehtoo ajatus vain yhden sormuksen hankinnasta. Silloin siihen voisi käyttää hieman enemmän rahaa ja se voisi olla muodoltaan perinteistä rengasta monimutkaisempi. Olemme myös sopineet Igin kanssa, että molemmat maksavat omat sormuksensa. Näin kummankaan ei tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa, jos oma valinta on toisen valintaa kalliimpi.


Tässä muutamia suosikkejani:

Yllä olevat sormukset ovat Glamiran valmistamia ja itseäni niissä kiehtoo niiden persoonallisuus ja kaiverrusmahdollisuus. En mielelläni haluaisi käytännöllisistä syistä kohokiviä, jotta ne eivät jäisi tanssiessa tanssiparin vaatteisiin tai ulkoillessa sormikkaaseen kiinni.